A-Training, Antti Ylänen
Lähtökohtaisesti me ihmiset olemme keskenämme erilaisia, ihan kaikin mahdollisin tavoin. Erilaisuus on luonnollinen asia ja antaa voimaa, mutta joskus se aiheuttaa väärinkäsityksiä ja kahnauksia. Toisin ajattelevan ihmisen näkökulmaa ei aina heti ymmärrä. Me kaikki huomaamme tuon joskus sivustakatsojana ja joskus itsestämme.
Erityinen haaste erilaisuus on kouluttajalle koulutustilanteessa.
Jos ryhmä on syntynyt täysin sattumalta ilman mitään kartoituksia ja ohjauksia (yleinen tilanne) niin samassa ryhmässä on todennäköisesti (kurssiaiheen suhteen) sekä aloittelevia että kokeneita henkilöitä, ja lisäksi kurssiaiheen sisällä eri asioita haluavia ihmisiä.
Nämä osaamistaso- ja tarvevaihtelut olisi suunnitelmallisella toiminnalla hoidettavissa pois häiritsemästä kurssia, siis osaamiskartoitukset ja tarvekartoitukset ohjaisivat ihmiset sopiville kursseille.
Koulutusnäkökulma ja persoonaerilaisuus
Sitten tulee koulutusnäkökulmasta ajatellen vielä persoonaerilaisuudet, joita ei esim. Excelin jatkokurssin ennakkokyselyissä kysytä. Kyseessä ei ole rekrytointitilanne, johon olisi ostettu psykologiset testit. Voi tietysti pohtia, voisiko kouluttaja tehdä yhteistyötä psykologin kanssa. Tulevaisuudessa? No kuitenkin, näistä erilaisuuksista osa auttaa kurssilla paljon ja osa aiheuttaa haasteita.
Me olemme nopeita tai hitaita käänteissämme, hiljaisia tai puheliaita, arkoja kokeilemaan tai rennosti uutta kokeilevia, ajatuksiltamme nopeita tai hitaita, oivaltamaan nopeita tai hitaita, muistamaan huonoja tai hyviä.
Itse olen kouluttajana iloinen persoonaeroista, se auttaa ryhmää lämpenemään yhteistyöhön. On hyvä, jos sattuma on tuonut samaan ryhmään sekä hiljaisia että puheliaita. Hiljaista ryhmää on työlästä vetää, sillä kouluttaja ei saa vastausta kysymyksiinsä. Puheliaan ryhmän kanssa on pakko välillä pitää komentoa ja pyytää hetki hiljaisuutta. Sekaryhmässä on sopivasti elämää.
Persoonaeroista rytmi tuo tietysti haasteita, jos samassa ryhmässä on hyvin eri tahtiin reagoivia ihmisiä.
Kouluttajalle vaikein tilanne on se, mihin onneksi voisi vaikuttaa: Samassa ryhmässä aloittelevia ja osaavia henkilöitä, siinä on haastetta. Tämäkin tilanne on hoidettavissa, mutta osaamiseltaan tasaiseen ryhmään verrattuna sekaryhmä saa aina vähemmän hyötyä kurssista.
Antti
Merkinnät RSS-syötteenä
Totta, kyllä tuo rikkaus ja haaste asetelma pätee moninaisuudessa. Miten sitten se rikastava vaikutus saataisiin esiin opetuksessa? Itse olen pohtinut erityisesti sitä, että pitäisikö mennä nimenomaan ryhmän tyylin mukaan vai haastaa rikkomaan omia rajojaan. Käytännössä tehdäänkö hiljaisessa ryhmässä itsenäisesti töitä vai yritetään luoda keskustelua ja näin rohkaista ryhmää uusiin toimintatapoihin?