Pohdiskelua kouluttamisesta, A-Training

A-Training, Antti Ylänen

Kohtaaminen ja sanavalinnat

Aina ihmisten kohtaamisessa käyttökielellä on suuri merkitys, mutta koulutustilanteessa asia tietysti korostuu.

Tässä sama asia kahdella kielellä:

Asiantuntijan kielellä

Nykyparadigman mukaan opetuksessa käytetään konstruktivismia. Tällöin opiskelija ei pelkästään simuloi tietoa opettajalta vaan konstruoi tiedon omassa kontekstissaan. Oppiminen eskaloituu metataitojen ja reflektion kehittyessä ja jos löytyy pondi omaan kontekstiin, päästään transferiin.

Ja

Maallikon kielellä

Vallitsevan oppimiskäsityksen mukaan opetus tehdään opiskelijan kokemusten ja osaamisen kautta vaiheittain. Tällöin opiskelija ei pelkästään ota tietoa opettajalta vastaan vaan rakentaa asiasta omaa ymmärrystään omien kokemuksiensa kautta. Oppiminen laajenee, kun opiskelijan opiskelutaidot ja tietoisuus itsestä kasvaa, taito pohtia itseä kehittyy. Jos opiskeluaiheesta löytyy yhteyttä omiin kokemuksiin, omiin olosuhteisiin, voidaan päästä oppimisen soveltamiseen, voidaan siirtää opittua asiaa toimivasti muuttaen eri olosuhteiden välillä.

Kyllä, olen suomen kielen kannattaja. Itse asiassa olen mielestäni puhtaan kielen kannattaja. Mitä kieltä puhutaankaan, puhutaan sitä kunnolla. Väitän että osa ihmisistä, jotka puhuvat sekakieltä eli heittelevät puheeseensa englantia suomalaisittain, tai käyttävät paljon sivistyssanoja, eivät osaa kertoa kyseistä asiaa selvällä suomen kielellä.

Joskus sivistyssanat ovat ihan paikallaan, asia kerrotaan lyhyesti ja selvästi. Näitä selkeitä tilanteita ei vaan ole montaa:

Rautatieasema evakuoitiin.

Rautatieasemalta vietiin kaikki ihmiset turvaan.

Aika usein sivistyssanoja tai ammattitermejä käytettäessä käy kuitenkin niin, että osa kuulijoista tai lukijoista ei oikeasti tiedä, mistä on kyse. Silloin mielestäni termin käyttö on turhaa.

Toinen juttu on tietenkin, että jotkut joskus haluavat puhua arvoituksellisesti. Siinähän voi mennä arvovalta, jos kaikki ymmärtävät mitä puhun.

Aikanaan papisto meinasi hirttää Martti Lutherin, kun hän rupesi kääntämään raamattua latinasta kansan kielelle.

Ope- opiskelussa tähän asiaan törmäsi usein. Opettajissakin löytyy henkilöitä, jotka tykkäävät ammattislangista. Minä sitten pyysin aina suomennosta. Joskus sain, joskus en.

Voi käydä niinkin, että jos slangipuhujaa pyydetään selventämään asiaa suomeksi, hän asiaa selvittäessään oppii itse lisää. Asia kristallisoituu hänelle, jalostuu entisestään.